Äitiryhmät ja syyllistyminen

Lähes 14 vuoden äitiystaipaleellani olen kuulunut aika moneen äitien nettiyhteisöön. Ne ovat kullanarvoisia paikkoja, kun kaipaa vertaistukea ja samassa elämäntilanteessa olevien seuraa. Erityisesti melko pienissä ryhmissä opitaan todella tuntemaan toiset. Tälläisiä ovat itselleni olleet mm. samassa kuussa synnyttäneiden ryhmä ja samalla paikkakunnalla asuvien tuoreiden äitien ryhmä. Näistä ryhmistä olen saanut myös pysyviä, toivottavasti elämänmittaisia ystäviä.

Ryhmissä tuetaan äitejä elämän suurissa myllerryksissä. Näissä porukoissa on koettu lasten syntymien lisäksi mm. uskottomuutta, avioeroja, sairastumisia ja läheisten menetyksiä. Moni ei voi tai halua kertoa näistä asioista läheisilleen, mutta tutulle äitiporukalle avautuminen auttaa. Jo sanaisen arkun avaaminen voi helpottaa omien tunteiden käsittelyssä. Toisten äitien lohduttavat sanat antavat voimaa jaksaa eteenpäin. Usein porukasta löytyy samaa kokeneita, joiden antama vertaistuki on kullanarvoista.

Tällä kaikella on kuitenkin myös toinen puoli: riidat, joita väistämättä äitiporukassa tulee. Yleensä riidat koskevat lasten kasvatusta tavalla tai toisella. Jokainen äiti haluaa olla täydellisen hyvä äiti. Omat valinnat eivät kuitenkaan aina ole parhaita mahdollisia toisten äitien tai tutkimustiedon mukaan. Se satuttaa. Silloin alkaa helposti puolustaa omia valintojaan ja sättiä toisia eriävistä mielipiteistä. Olen kokenut tuon tunteen joskus itsekin. Toisinaan olen ollut siellä toisella puolella.

Tänään linkitin erääseen äitiryhmään Safkatutkan kirjoituksen vauvan purkkiruoasta. Ajattelin, että tästä voisi kehkeytyä mukava keskustelu vaikka arvasin joidenkin loukkaantuvan aiheesta. Keskustelu lähti kuitenkin heti sille puolustuslinjalle ja syyttelyyn äitien vastakkainasettelusta. Samansuuntainen keskustelu oli käyty toisessa ryhmässä, kun joku toinen oli jakanut saman linkin.

Vastaava tilanne on edessä joka kerta, jos jakaa tietoa imetyksen hyödyistä. Vaikka kirjoitus on positiivinen ja kannustava, äidit kääntävät sen negatiiviseksi. Jos oman lapsen imetys ei olekaan onnistunut niinkuin toivoisi, ei näköjään kestä kuulla imetyksestä mitään. Yhdessä ryhmässä osa jäsenistä lähti koko porukasta, kun yritimme muutaman äidin kanssa tukea yhtä imetysongelmissa. Poistuneet kokivat keskustelun heitä loukkaavana vaikkei asia koskenut heitä ollenkaan.

Jaan usein sosiaalisessa mediassa itselle tärkeistä aiheista tutkimustuloksia, mielipidekirjoituksia ym. Jos luen jonkun toisen kirjoittaman tekstin, josta olen samaa mieltä, jaan sen mielelläni muidenkin luettavaksi. Toisaalta joku kirjoitus tai tutkimus on voinut olla itselleni yllättävä tai ajatuksia herättävä. Silloinkin haluan vain jakaa sen muidenkin luettavaksi. Se ei automaattisesti tarkoita, että syytän ja syyllistän vanhempia, jotka toimivat eri tavoin kuin kirjoituksessa suositellaan. Näin sen monet kuitenkin tulkitsevat.

Miksi äidit syyllistävät näin itseään ja keksivät näitä vastakkainasetteluja sinne missä niitä ei edes ollut? Painavatko omat valinnat niin kovasti mieltä, että kyseiset aiheet ovat punainen vaate? Ainakaan itse en syyllisty, vaikka joku hehkuttaa kuinka hyvin uusi korvike sopii lapselleen. En syyllisty, koska olen tyytyväinen imetykseeni. Sen sijaan syyllistyin, kun lapseni mielestä minulla ei ollut riittävästi aikaa hänelle. Vaikka olen mielestäni tehnyt parhaani, olisin toivonut aikaa olleen enemmän jokaiselle lapselle erikseen. Siinä taitaa olla asian ydin. Jos on itse toivonut onnistuvansa jossain paremmin kuin kokee lopulta onnistuneensa, syyllistää itse itsensä.

Toivoisin, että äidit voisivat olla armeliaampia itselleen ja toisilleen. Tässä lienee meillä jokaisella peiliin katsomisen paikka - myös minulla.

Karppaus / vhh

Karppaus sanasta on tullut julkisuudessa hyvin negatiivinen. Medioissa pyörii yksioikoisia käsityksiä aiheesta. Sitä kautta suurelle yleisölle karppaus tuntuu tarkoittavan, että syödään pelkästään lihaa ja rasvaa. Ei ihme, että moni pitää sitä epäterveellisenä ruokavaliona.

Jos myönnän karppaavani, saan mitä kummallisempia kommentteja. Silti olen kehunut karppauksen tehoa niin oikeassa elämässä kuin somessa. Välillä kyllästyn puolustelemaan omia mielipiteitäni ja kokemustani asiasta. Vaikenen. Viis siitä mitä mieltä muut ovat. Tiedän itse tämän toimivan ja olevan oman terveyteni parhaaksi. Ehkä moni muukin ajattelee näin ja jättää kertomatta kaverille kuinka karppaus oikeasti toimii. Siksikö nämä vääristyneet käsitykset ovat edelleen vallalla?

Välillä tämä harmittaa. Niin monelle olisi apua tästä ruokavaliosta. Tämä ei ole pelkästään dieetti. Toki näin voi pudottaa myös painoa. Niin itsekin teen tällä hetkellä vaikka suurin tavoite on terveys. Olen energisempi, iloisempi ja kaikin puolin terveempi syödessäni näin. Jos syön sokereita, olen väsynyt, mielialat heittelee, pyörryttää ja voin pahoin. Jos syön viljoja, vatsa turpoaa, tulee ilmavaivoja, kovia vatsakipuja ja äkillistä ripulia. Karpatessa kaikki nuo oireet ovat historiaa! Viime vuosina olen alkanut kärsiä nivelvaivoista. Nämäkin ikävät oireet ovat lähes täysin helpottaneet karppauksella. Myös esimerkiksi lapsettomuudesta kärsiville tämä ruokavalio voi olla ratkaisu ongelmaan. Sokereita ja viljoja mättäen hormonitoiminta menee sekaisin.

Olen mieluusti ilman höttöhiilareita, jos saan näin ehkäistyä diabeteksen tai nivelrikon puhkeamisen.

En tiedä mihin lokeroon lopulta kuulun: karppaus vai vähähiilihydraattinen eli vhh. Toisaalta olen tiukka hiilihydraattien suhteen, toisaalta taas en. En käytä esim. viljoja, riisiä tai perunaa ollenkaan, mutta syön kasviksia, marjoja ja hedelmiä niin paljon kuin maistuu. Oikeastaan en niin välitä niistä lokeroista. En laske hiilareita. En näe siinä mitään järkeä. En halua elää jatkuvalla mittaamisella ja kyttäämisellä. Ei kukaan jaksa sellaista koko elämäänsä. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä tästä pysyvä elämänmuutos.

Ruokavaliooni sisältyy pääasiassa: kasvikset, liha / kala, muna, rasvaiset makeuttamattomat maitotuotteet, pähkinät, marjat ja hedelmät. Syön päivittäin neljä ateriaa: aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Pyrin välttämään kaikkea turhaa välinapostelua. Nämä ruoat pitävät nälän poissa pitkään, joten muuta ei kaipaa. Ainoa lisäravinne, jonka otan purkista on D-vitamiini talvikaudella. Nyt eletään lokakuun alkua ja olen taas aloittanut D-vitamiinilisän. Kesällä luotan aurinkoon.

Tyypillinen aamupalani sisältää 4 viipaletta pekonia, 3 munaa, iso tomaatti ja tuopillinen vettä.

Esimerkki lounaasta: uunilohta, salaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa ja tuopillinen vettä.

Iltapalaksi syön usein turkkilaista / kreikkalaista jogurttia. Sen joukkoon laitan esim. marjoja tai pähkinöitä. Tällä kertaa jogurtin joukossa on pähkinöiden lisäksi kookoshiutaleita.

POMPdeLUX hurahdus

Ostin kesän alennusmyynnistä meidän ihka ensimmäiset POMPdeLUX vaatteet. Niiden myötä hurahdin aivan totaalisesti. Ihania vaatteita!

Niiden saavuttua huomasin etsiväni juuri tätä merkkiä ja vastaavia vaatteita kirppiksellä. Yhtäkkiä värikkäät retrokuosit eivät houkutelleet niinkuin ennen. Muutamia kivoja POMPdeLUX vaatteita löytyikin. Ostin sinikuvioisen haalarin ja sen alle piti tietysti löytää sininen paita jne.

Nälkä kasvoi syödessä, joten pyysin tuttua edustajaa esittelemään syksyn POMPdeLUX mallistoa meille kotiin. Vieraana oli muutamia ystäviäni lapsineen. Heidän lisäksi kutsujen parasta antia oli vaatteiden hypistely. Olin katsellut etukäteen joitakin vaatteita nettikuvastosta, mutta muutin monen osalta mieltäni nähdessäni ne luonnossa. Toisaalta jotkut kuvastossa huomaamattomat vaatteet olivatkin oikeasti tosi ihania. Jokaiselle lapselle löytyi jotain tilaukseeni.

Kutsuihin liittyy tietysti myös herkuttelu. Tällä kertaa leivoin täytekakun Kinuskikissan ohjeella: mehevä suklaakakkupohja pähkinäsuklaatäytteellä. Päällystin kakun valkoisella sokerimassalla ja mustasta sokerimassasta leikkasin POMPdeLUX logon kakun päälle. Harmi, kun en älynnyt ottaa siitä kuvaa. Se mitä kutsuilta jäi, upposi hyvin nopeasti lapsille eli hyvää oli!

Vihdoin odotettu tilaus saapui! Jokainen kutsuilla tilannut sai tuollaisen pienen kassin ja emäntä lisäksi vielä ison kassin. Nämäkin tulevat varmasti käyttöön. Mieluummin näissä kuskaa tavaraa kuin Ikean kasseissa!

Evertillä Adventure snow jacket boy, Snow pants ja Sousa winter set

Olivialla Leipzig little jumpsuit ja Augusta little ls tshirt (blue)

Olivialla Jima little jumpsuit, Kiel little tshirt ja sukat (yellow)

Olivialla Akita little tshirt (eggplant) ja Kirsti little pants

Olivialla Lusaka little leggings, Hannover little tshirt ja Lucknow little skirt (peach)

Mikä näissä viehättää? Tyttömäisyys kaiken sen unisex retroilun jälkeen. Vaatteiden pehmeys ja mukavuus vaikka hepeneitä ovatkin. Yhdistelymahdollisuuksia on paljon, koska värisävyt toistuvat mallistosta toiseen. Hintakin on kohtuullinen, kun ottaa huomioon jälleenmyyntiarvon. Harmi, että suurin koko on 152 cm. Meille päätyisi näitä enemmänkin, jos kokoja riittäisi teineille ja aikuisille.

Elämänmuutos osa 2

Elämänmuutos lähti hyvin käyntiin. Projekti aloitettiin, kun miehellä alkoi kesäloma. Alku oli sen vuoksi helppoa. Oli aikaa miettiä syömisiä, ruokaa tehtiin yhdessä ja kannustettiin toisiamme. Neljän viikon kuluttua tehtiin uusintapunnitus ja mittaukset. Molemmilta oli lähtenyt useampi kilo ja mukavasti senttejä. Tässä minun lukuni:

Paino -5,5 kg
Vyötärö -6 cm
Rinnanympärys -2 cm
Reisi -3 cm
Käsivarsi -3cm

Haasteet alkoivat arjen myötä. Mies tekee pitkää työpäivää vaihdellen toimistolla tai reissussa. Alunperin oli puhetta, että hän söisi aiemmasta tavastaan poiketen kunnon aamupalan kotona ja pärjäisi näin pidempään töissä. Alkuun hän tekikin näin, mutta nyt on lipsunut. Eväätkin on jääneet tekemättä, joten päivän ruokavalio on ollut aika yksipuolista. Pitäisi saada hänet ruotuun ennen kuin tulee kunnon repsahdus kyllästymisen vuoksi.

Myös itselläni rytmit ja rutiinit ovat olleet hakusessa. Välillä on jäänyt ateria väliin, josta on seurannut kiukkuisuutta ja kiireessä tullut sitten syötyä jotain harkitsematonta. Viides ja kuudes viikko menivät suoraan sanottuna penkin alle. Ystäväni oli meillä kyläilemässä, juhlittiin pojan synttäreitä ja vieraita oli niin vaate-esittelyn kuin peli-illan merkeissä. Repsahdin siis ihan kunnolla ja söin herkkuja kuin mitään elämänmuutosta ei olisi ollutkaan. Painonpudotus tietysti tyssäsi ja osa pudotetuista tuli takaisin. Se ei kuitenkaan ollut se suurin ongelma vaan oma olotilani. Huomasin selkeän muutoksen omassa jaksamisessa ja mielialassa. Olin tosi pahantuulinen ja väsynyt koko ajan. Tajusin, että se johtuu sokereista. Oli pakko repiä itseä niskasta ja katkaista huono kierre.

7. viikko alkoikin uudella innolla. Herkut oli hävitetty kaapeista ja aloin taas karpata. Olin aika yllättynyt miten helppoa oli palata takaisin ruotuun vaikka olin mässäillyt sokerilla pari viikkoa. Parin päivän kuluttua sokerinhimo katosi. Painokin lähti taas kunnolla laskuun. 7 viikon jälkeen painoa oli pudonnut yhteensä 6,7 kg.

Elämänmuutosta aloittaessa bmi oli 36 eli asteikolla "vaikea lihavuus". 7 viikon jälkeen bmi on 33,73 ja mikä parasta, se tarkoittaa siirtymistä alempaan asteikkoon: "merkittävä lihavuus". Wohoo! Tämäkin tuntuu jo voitolta, vaikkei tuo merkittävä lihavuus terminä kuulosta kovin mukavalta sekään. Seuraavaan asteeseen tuolla mittarilla on matkaa 10,5 kiloa. Se on jossain vaiheessa tavoitteena, mutta en halua ajatella sitä ihan vielä. Pienin askelein eteneminen tuntuu mukavemmalta.

Seuraava tavoitteeni on saada paino alkamaan eri kymmenyksellä. Uskon saavuttavani sen lokakuun kuluessa. Olen pohtinut, että tuohon olisi kiva asettaa itselle joku palkinto. Ehkä se kannustaisi vielä lisää vaikka oma olotila on jo erittäin hyvä kannustin. Mikä se palkinto sitten olisi? Mielessä on käynyt mm. uudet vaatteet, mutta tarkoitus on kuitenkin vielä jatkaa. Ei siis ole järkeä ostaa mitään tuossa vaiheessa. Ehkä eniten tällä hetkellä kaipaan omaa aikaa, rauhaa ja hemmottelua. Jotain tuota suuntaa se palkintoni taitaa siis olla.

Ruokavalion muutoksen lisäksi on tarkoitus lisäillä liikuntaa pikkuhiljaa. Tänään ilmoitin itseni ja esikoisen joogaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - liikuntaa ja yhteistä aikaa tytön kanssa.

Lomailua

Home sweet home <3

Takana on parin viikon loma miehen suvun mökillä ja sukuloimassa. Mökillä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Se tuo omat hankaluutensa vaikka toisaalta siinä on myös tietynlaista hohtoa. Täysin ilman mukavuuksia matkassa ei sentään oltu.

Ensin kuitenkin meidän matkoista. Pitkin kuopuksen raskautta puhuimme auton vaihdosta tai lisäistuimen hankinnasta nykyiseen autoon. Nykyinen auto on rekisteröity 7:lle, mutta siinä on istuimet viidelle. Kumpaakaan ei tehty, joten tällä hetkellä emme mahdu koko perhe samaan autoon. Harvemmin tietysti liikummekaan koko porukka samaan aikaan. Suurensuuresta ongelmasta ei siis ole kysymys. Nyt oltiin kuitenkin koko perhe lähdössä reissuun. Oli pakko lähteä kahdella autolla. Järjenköyhyyttä, ajattelin. Ehkä niin, mutta oli siinä puolensakin. Miehellä on aina kova kiire mökille ja me muut haluaisimme pysähdellä matkan varrella. Nyt kaikki saivat mitä halusivat. Mies matkusti siis yksin edeltä ja minä koko lapsikatraan kanssa perässä. Menomatka oli tuskainen. Parivuotias vaati pissataukoa vähän väliä (oppi juuri kuivaksi). Vauva huusi jostain syystä lähes koko matkan enkä keksinyt syytä siihen. Pysähdeltiin siis jatkuvasti, milloin pissalle, milloin imettämään tai vaippaa vaihtamaan. Teinit halusivat kierrellä taukopaikaksi osuneen ostoskeskuksen kaupoissa tappiin asti. Onneksi lopulta pienet nukahtivat ja päästiin ajamaan viimeiset parisataa kilometriä hiljaisuuden vallitessa. Perillä oltiin vasta puoliltaöin. Olin niin väsynyt, että saatuani pienet nukkumaan, nukahdin itsekin - kesken toisten makkaranpaiston. Kotimatka sujui onneksi puolet nopeammin kuin menomatka. Tällä kertaa pienet olivat tyytyväisiä ja kaupatkin sulkeutuivat lauantaina aiemmin.

Mökillä on mm. kaasulla toimiva uuni ja hella sekä pieni jääkaappi - sellainen asuntovaunuun tai veneeseen sopiva versio. Kun pitäisi säilöä kuuden henkilön ruoat, tila jää auttamatta liian pieneksi. Suurin osa ruoista säilötäänkin maakuopassa. Vain helpoiten pilaantuvat, kuten liha- ja maitotuotteet säilytetään jääkaapissa. Aika paljon aikaa kului taas ruokapuolen pohdintaan eli mitä on järkevää ottaa mukaan, miten ruoka valmistetaan ja kuinka usein pitää käydä kaupassa (lähin n. 30 km päässä) hakemassa täydennystä jne. Lisähaasteen ruokapuoleen toi minun ja miehen aloittama vähähiilihydraattinen ruokavalio. Lisäksi meidän 2-vuotias on allerginen (maidoton ja viljaton) eli hänelle piti varata omat ruoat. Hyvin kuitenkin selvittiin tästä yhtälöstä. Edes maakuoppaan toistuvasti eksyneet sammakot eivät aiheuttaneet naurua kummenpaa. Ruoaksi syötiin enimmäkseen salaatteja ja niiden kanssa grilliherkkuja nuotiolla paistaen. Muutamaan kertaan tehtiin iso laatikkoruoka uunissa, jota sitten syötiin parina päivänä. Lapset söivät samaa ruokaa kuin mekin, mutta heille lisättiin ateriaan välillä perunaa. Tässä linkit laatikkoruokiin, joiden teko onnistui hieman vaativammissakin olosuhteissa:

http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=136
http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=35

Lisäksi mukana oli ylimääräinen auton akku, jonka avulla saimme ladattua kännyt ym. Sukuloidessa lapset latasivat pelikoneensa ja pestiin vauvan kestovaipat. Kyllä, meillä käytetään kestovaippoja! Niitä on käytetty kaikilla lapsilla ja niin vaipatetaan tämä nuorinkin pelkästään pestävillä vaipoilla. Kahden viikon reissun aikana vaipat piti pestä kahdesti eli turhan suuresta vaivasta ei ole kysymys. Oikeastaan tuolla mökkiolosuhteissa jätteen säilytys ja hävitys on suurempi ongelma eli kestot voittavat kertakäyttöiset siinäkin suhteessa. Meillä oli mukana iso kosteudenpitävä pussi missä säilytettiin likaiset vaipat. Kakkavaipat tietysti huuhdottiin ensin järvessä. Samassa pussissa pyykit kannettiin pesuun ja pussi pestiin niiden mukana. Puhtaassa pussissa vietiin taas puhtaat pyykit mökille ja kuivattiin siellä narulla.

Vaikka isommilla lapsilla oli elektronista viihdykettä mukana, vapautuivat he melkoisesti nykypäivän ruutuaddiktiosta. Mökillä oli aikaa uida, saunoa, istua nuotiolla ja pelata lautapelejä kynttilöiden valossa. Se yhteinen aika oli itselleni ehkä parasta koko lomassa. Kotona arjen touhut vievät päivällä kaikkia eri suuntiin ja iltaisin jokainen istuu oman ruutunsa äärellä. Aika surullista. Tuntuu kuin tuolla korpimökillä vuorokauteen tulisi lisää tunteja. Miksei samaan pystytä kotona? Välillä on tehty lupauksia, että vähennetään ruutuaikaa ja vietetään enemmän aikaa yhdessä, mutta ei ne koskaan pidä kuin pienen hetken - jos sitäkään.

Miehen sukulainen oli muutaman päivän mökillä meidän siellä ollessa. Siellä on onneksi tilaa suuremmallekin porukalle. Miehet rentoutuivat iltaisin nuotion äärellä musiikkia kuunnellen ja taisivat nauttia muutaman virvoikkeenkin. Näin mies pääsi omiin lempipuuhiinsa ja teinit saivat äidin täyden huomion. Me siis pelasimme lautapelejä sisällä valvoen samalla pienten unia.

Alemmassa kuvassa näkyvä auringonnousu herätti kuopuksen joka aamu n. klo 3:30. Muutoin olisi jäänyt tämäkin kuva ottamatta. Onneksi tuo pikkuinen jatkoi vielä unia pienen seurustelun ja imetyksen jälkeen. Aamut ovat ihan parasta aikaa tuolla kyseisellä mökillä. Aurinko paistaa, on tyyntä ja hiljaista eikä hyttyset kiusaa. Valitettavasti kaksi pienintä vaativat aamuisin - ja oikeastaan koko päivän - aika paljon huomiota. Omat aamuni koostuivat siis heidän aamutoimistaan, isompien herättelystä, sänkyjen petaamisesta, tiskaamisesta ym. arkipuuhista. Toiseksi viimeisenä aamuna "varastin" omaa aikaa jättämällä miehen hoitamaan kaiken tuon. Huikkasin vain, että tänään isi on äiti ja äiti on lomalla. Nautin auringosta ja uimisesta rauhassa ensin yksin ja sitten teinien kanssa. Se tuli todella tarpeeseen ja mieliala kohosi huomattavasti. Onhan nuo pienet lapset ihania, mutta tuon kaltaisia hetkiä saisi olla enemmänkin. Pitäisi kai oppia ottamaan aikaa itselle eikä odottaa, että sitä annetaan. Sen jälkeen jaksaa taas olla parempi äiti, kun on hyvä ja virkeä mieli <3

Vaikka oli kiva tulla jo kotiin, tuota järveä ja sen kirkkaita, lämpimiä vesiä on jo ikävä. Kunpa välimatkaa olisi vähemmän. 

Elämänmuutos

Viittasin aiemmassa kirjoituksessa painooni. Se on karannut käsistä viime vuosien aikana. BMI on tällä hetkellä 36 eli olen jo vaikean lihavuuden puolella. Voisin syyttää siitä kahta peräkkäistä raskautta, mutta se ei ole koko totuus. Viimeisimmän raskauden jäljiltä ylimääräisiä kiloja ei jäänyt. Painan nyt sen mitä raskaaksi tullessani. Tällä kertaa kiinnitin huomiota syömisiini ja pyrin pitämään painonnousun kurissa. Lopussa repsahdin, mutta onneksi painoa ei ehtinyt kovin paljon kertyä. Nekin lähtivät hyvin nopeasti synnytyksen jälkeen. Sen sijaan kahden vuoden takaisesta raskaudesta osa jäi. Silloin söin huonosti ja se näkyi. Kannan vieläkin kymmentä ylimääräistä kiloa, jotka kertyivät tuon raskauden aikana. Sekään ei selitä kaikkea.

Painoni on sahannut laidasta laitaan elämäni aikana. Lapsena olin laiha. Vielä yläkoulua aloittaessa olin kuin luuta ja nahkaa. Painoa alkoi kertyä pikkuhiljaa teinivuosina. Aikuisuuden alkutaipaleella olin lievästi lihava (bmi taulukon mukaan). Ensimmäisen raskauden tuomat kilot karistin painonvartijoissa. Toinen raskaus alkoi heti perään. Kun olin kituuttanut dieetillä, uusi raskaus oli hyvä tekosyy alkaa taas syödä kahden edestä ja ihan mitä mieli teki. Sen raskauden aikana kiloja kertyikin peräti 25! Aikani niitä kiloja kannettuani päätin taas liittyä painonvartijoihin. Sen avulla pudotinkin 20 kiloa, mutta olo alkoi olla aika hutera. Pyörrytti ja olo oli voimaton. Tuntui, etten millään jaksa sitä koko elämääni. Onneksi ystäväni kertoi tuossa vaiheessa minulle atkins dieetistä.

Päätin kokeilla atkinsia. Alku tuntui vaikealta, mutta pian huomasin voivani tosi hyvin. Painokin putosi helposti ja tavoitepainon ylläpitäminen tuntui melko helpolta. Sain pidettyä painon kurissa useamman vuoden ajan. Sortumisen syy on minulle tyypillinen tunnesyöminen. Kun elämä oikein potkii päähän, tartun suklaaseen. Tänä päivänä ymmärrän olevani sokeririippuvainen. Vähän kuin alkoholisti, en voi syödä ollenkaan sokeria tai mopo lähtee täysin käsistä. En pysty syömään vain vähän. Kun syön vähän suklaata, kohta tekee mieli hiilihydraatteja jossain muussa muodossa ja pian mätän niitä kaksin käsin. Siksi atkins / karppaaminen toimii minulla. Sillä ruokavaliolla ollessani tajusin myös vehnän sopimattomuuden minulle. Aiemmin olin laittanut kaikki vatsaoireet laktoosi-intoleranssin piikkiin. Mitään vatsaoireita ei ollutkaan vaikka söin maitotuotteita. Tiedän siis mikä auttaisi niin painooni kuin ylipäätään olotilaani, mutta aloittaminen on ollut vaikeaa. Se on se riippuvuus.

Painoni on ahdistanut jo jonkin aikaa. Olen kuitenkin halunnut varmistaa täysimetyksen onnistumisen, joten olen odottanut. Nyt vauva on 6kk ja aloittanut kiinteät. Imetys ei ole enää ainoa ravinnonlähde vaikka aionkin vielä jatkaa. Nyt uskallan muuttaa ruokavaliota totaalisesti. Tästä alkaa elämänmuutos! Sain puhuttua miehenkin mukaan. Yhdessä on helpompi tsempata toinen toistaan. Alku tässä muutoksessa on haastavaa. Keho huutaa sokerin perään ensimmäisen viikon tai kaksi. Sen jälkeen helpottaa eikä sitä tee enää mieli.

Käytiin yhdessä vaa'alla ja otettiin mitat meistä. Toivon, että kummallakin lähtee mukavasti senttejä tämän kesän aikana. Nyt alkoi kesäloma, joten hiljenen täällä hetkeksi. Palaan parin viikon kuluttua. Toivottavasti voin silloin raportoida teille hyvistä tuloksista.

Alennusmyynnit

Alennusmyynnit saivat tämän äidin taas selailemaan nettikauppoja pitkin öitä. Ostoslistalla on tietysti lastenvaatteita - mitäs muuta! Jotenkin ne omat tarpeet jäävät aina lasten jalkoihin. Lapset tietysti tarvitsevatkin koko ajan jotain uutta. Kasvavat ryökäleet liian nopeasti ;) Aika ajoin sitä miettii, että nyt satsaan itseeni ja sitten kuitenkin löytää itsensä lastenvaate osastolta. Mitä ihmettä! Miksi siinä aina käy niin?Toisaalta juuri nyt oma keho on sellaisissa mitoissa, että itselle shoppailun ajattelukin ahdistaa. Mieluummin siis katselen niitä söpösiä pienten vaatteita ja unohdan missä rytkyissä itse kuljen. Itselle ostan uutta vasta sitten, kun saan karistettua näitä "vauvakiloja". Siitä lisää myöhemmin...

Tällä haavaa budjetti ei anna myöden kovin suuria ostoksia. Olenkin jäänyt vielä seurailemaan muutamien lempikauppojeni aleprosentteja. Ne tuppaavat nousta sitä myötä, kun kausi kääntyy kohti loppua. Hyvällä tuurilla sieltä vielä löytyy jotain sopivaa. Näin ison perheen hankinnoissa täytyy aika paljon miettiä mitä ja milloin ostetaan. Pistän mielelläni rahaa järkeviin merkkivaatteisiin, jos saan ne hyvin edullisesti hankittua. Niistä saa vielä käytön jälkeen omansa takaisin, kun myy kirpputorilla eteenpäin.

Minulla on jo useamman vuoden ollut retrobuumi. Värikkäät unisex vaatteet omasta lapsuudestani tutuin kankain ja kuvioin ovat saaneet aina pään sekaisin. Niitä onkin kertynyt jokaiselle lapselle ja omiin vaatteisiin. Viime aikoina olen huomannut katselevani erilaisia vaatteita. Toisinaan silmää miellyttää modernit printtikuviot ja toisinaan romanttisen hempeät vaatteet. Siis aivan muuta kuin vielä jokin aika sitten. Tällä kertaa kallistuin tuon jälkimmäisen mielitekoni puolelle ja suuntasin ostoksille PompDeLux verkkokauppaan. Oih! Siellä oli -30% kaikesta ja kokoja vielä hyvin jäljellä.

Ylemmässä kuvassa on persikan värinen Bucharest Little tunika, persikan väriset Beira Little housut ja hiuskoristeet sävysävyyn. Näiden lisäksi tilasin toisenkin samansävyisen tunikan ja sukat, jotka puuttuvat kuvasta. Kaikki nämä persikan väriset vaatteet tilasin koossa 98 cm ja ajattelin, että nämä jemmataan 2-vuotiaalle ensi kesää varten. Tunika näytti kuitenkin melko pieneltä, joten päätin kokeilla näitä päälle. Hyvin tämä setti menee jo nyt vaikka kasvuvaraa onkin reilusti. Housut ovat ihanan malliset. Liiallinen kasvunvara hukkuu hauskoihin pussituksiin lahkeissa ja vyötärö nousee vaan vähän ylemmäs mikä ei näissä housuissa haittaa yhtään.

Alemmassa kuvassa on keltainen Jima Little jumpsuit, Kiel Little paita, 2 paria sukkia ja hiuskoristeet samaan sävyyn. Nämä tilasin koossa 92. Ajatuksena oli, että jumpsuittia voi käyttää jo tänä kesänä yksistään ja talvella paidan kanssa. Näissäkin on vielä kasvunvaraa.

Olen tosi tyytyväinen näihin ostoksiini ja tyttö itsekin ihastui etenkin hiuskoristeisiin. Vaatteet tuntuvat laadukkailta, pehmeiltä, mukavilta ja ihanan väljiltä. Näissä on taaperon hyvä temmeltää.

Vinkatkaas lukijat muita hyviä verkkokauppoja, joissa on alennusmyynnit käynnissä. Näiden pienten tyttöjen lisäksi myös meidän teinit kaipaisivat uutta vaatetta ennen koulujen alkua. Mahtoikohan tuo ikkunaan ropsuttava sade viedä ajatukset syksyyn? Lämmintä kesää odotellaan, jotta päästään käyttämään näitä ihkuja uusia vaatteita :)